Kesä 2023

28.8.2023
Nyt ei saa provosoitua, vaikka provosoin...
Nimittäin nuorena sitä ajatteli, että Marimekon tasaraidat on "vanhojen naisten univormu", josta heti tunnisti suomalaisen kypsemmän rouvasihmisen ulkomailla 😉 No, nyt tämä kypsynyt rouvasihminen kaivoi vintiltä oman äidin vanhat tasaraidat ja käytti niitä töissä tämän viikon. Paidat ovat arviolta 1990-luvun ja 2000-luvun taitteesta, ehkä ysärin puolelta. Yksi paita ei ole tasaraitaa, vaan suunnittelija Mika Piiraisen käsialaa. 

Ruskea hame on #madeinfinland M.A.S.I Companyn (2010-luvulta). Farkkuhame on omani 1980-luvulta, Pallo-Paidan tuotantoa.

Ilahduttavasti nykyään näkee nuorilla sekä uutta että klassista #marimekko -tuotantoa 😀

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 
21.8.2023
"On vuosi '85, kauan on aikaa siis..." siitä kun häitä juhlittiin oikein urakalla 😍  
Vuonna 1985 oli tosiaan "hullu hääkesä": kolmen kuukauden aikana juhlimme KUUDET isot maalaishäät, 200-300 häävierasta, ruokapidot ja tanssiorkesterit! 

Elokuussa 1985 olimme häävieraina Pälkäneen Saarikylissä tunnelmallisessa Kumpulan seuraintalossa. Morsian oli tottakai kaunis, sulhanen komea ja häävalssina tunteikas "Nousee päivä, laskee päivä". Minulla oli päälläni tämä #madeindenmark asukokonaisuus, jonka ostin Muotitalo Ra-Ke'sta. Muotitalo Ra-Ke oli Turussa vuodesta 1948 vuoteen 2016 toiminut naisten vaatetusliike. Erityisesti morsius- ja juhlapuvuistaan tunnettu liike joutui lopettamaan toimintansa tammikuussa 2016 lähes 70 vuoden jälkeen (Wikipedia).

Parisen viikkoa sitten ajelimme "jälleen" Saarikylissä. On se kaunista seutua! Oli kuin olisi ajellut Vaahteramäen Eemelin maisemissa 🤩 Tällä kerralla olimme päiväsaikaan liikenteessä, niin ei näkynyt Perseidien lentoja taivaalla, kuten 38 vuotta sitten yöllä kotiin ajellessa taivaalla näkyi.

Vanhassa kuvassa olen äitini ja isäni välissä. Kuvan häät eivät ole Saarikylissä, mutta elokuussa myös ja sama asu päälläni. Asu on muuten aivan ihana - jospa joskus sitä voisi taas käyttää...

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 
10.8.2023
Tämän aurinkoisen puseron kera 1960-luvun lapsuuteen ja Iisalmeen 😀
Kerroin muutama päivä sitten Tyyne-mummun - nykytermein - haastavasta lapsuudesta. Hänen Alli-siskonsa elämänpolku muodostui aikuisena aika tavalla erilaiseksi. 

En tiedä miksi tai miten, mutta äitini Alli-täti päätyi nuorena naisena töihin Runnin kylpylään lähelle Iisalmea. Tarinan mukaan hänet bongattiin sieltä johonkin missikisaan, jonka hän voitti, vaikka kuulemma Helsingistä asti oli tullut kaunottaria Runnin kylpylävieraiksi nimenomaan osallistuakseen kisaan 😁

Alli-täti päätyi ilmeisesti "hyviin naimisiin", ja suvussa kerrottiin, kuinka hän tuli miehensä kanssa vierailulle Kanteenmaahan; he olivat upea näky (1940- tai 1950-luvulla?) hienossa autossaan ja Alli minkkiturkissaan Jokainen sukulaistalo halusi heidät vieraakseen.

Iisalmessa Alli-täti tuli tunnetuksi kauppiaana. Hänen kauppansa oli tyypillinen sen ajan kauppa, jossa myytiin kaikkea elintarvikkeista taloustavaroihin ja vaatteisiin. Kävimme monena kesänä lomareissun Muhoksen kautta paluureissulla Iisalmessa. Muhoksella vierailimme äidin siskon ja veljen luona. 

Alle 10-vuotiaalle nämä olivat ikimuistoisia reissuja! Erityisen jännää oli päästä Alli-tädin kauppaan takakautta aukioloajan ulkopuolella! Muistan, kuinka ostimme yhdellä reissulla kaksi puseroa: tämän oranssin ja toisen samanlaisen turkoosin. Jälkimmäinen on valitettavasti kadonnut.

Puserossa ei ole muuta lappua kuin kokonumero, mutta siihen aikaan yleensä kaikki oli #madeinfinland, tämäkin todennäköisesti paikallista tuotantoa. Ja mikä laatu - puseroa on aikoinaan pidetty ja pesty, mutta niin on kuin uusi!

Hame on vanhaa Nansoa, 1980-luvulta.
Alli-tädin kuva on Iisalmen kameraseuran Vanhoissa valokuvissa, vuodelta 1953.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _  
9.8.2023
Tämä tarina tänne muistiin ja pohjustukseksi seuraavaan vaatetarinaan 😀
Vierailimme koskettavassa, omaankin sukuun liittyvässä paikassa: Oriveden vuonna 1953 lakkautetun leprasairaalan hautausmaalla. 

Lepra oli aikanaan kammottava parantumaton sairaus, jota sairastavat eristettiin tartuntavaaran takia mm. surullisenkuuluisalle Seilin saarelle. Raamatussakin kerrotaan kiliseviä kelloja kantavista sairaista; kymmenestä Jeesuksen parantamasta spitaalisesta vain yksi tuli kiittämään. Kilinällä varoitettiin terveitä spitaalisten eli lepraa sairastavien lähestymisestä.

Tyyne-mummuni äiti Fanny (1879-1927) oli Oriveden leprasairaalassa luultavasti 1910-20-luvuilla. Hän kuoli tietämäni mukaan Orivedellä, minkä vuoksi halusin käydä katsomassa, olisiko jokin näistä leprasairaalan hautausmaan 16 kivestä hänen hautansa merkkinä. Ei ollut, sillä kaikki haudatut olivat kuolleet 1935-1950, eli Fanny-isomummo on ehkä haudattu Oriveden päähautausmaalle. Kauniisti hoidettu hautausmaa joka tapauksessa, ja paikalla oli muistomerkki leprasairaalasta.

Vanhassa valokuvassa on Tyyne-mummuni (1912-1994) Frans-isänsä (1887-1955) ja Eino-veljensä (1916-199x) kanssa. Jostain syystä Alli-sisko (1914-199x) ei ole mukana. Kuva on otettu todennäköisesti Lintukankaassa, Kanteenmaan ja Huhtamon välimailla. Kuvan otti joku kiertävä kuvaaja, mikä oli tyypillistä siihen aikaan. Mummun, pikkutytön, ilme on kovin surullinen, ja onhan sydäntä raastavaa myös kuvasta silmiinpistävä köyhyys, lapset paljain jaloin ja likaiset vaatteenrepaleet päällä. Jos lapsilla olisi ollut äiti kotona, olisi hän varmaan huolehtinut, että kuvaan mennään naama, kädet ja varpaat puhtaina. Vai lieneekö äiti ollut jo sairas, mutta jaksanut laittaa kukkakimpun tytön rintaan?

Jos mummu vielä eläisi, niin kuinka paljon nyt ymmärtäisinkään kysellä hänen lapsuudestaan ja elämänvaiheistaan ylipäätään! Erään tarinan muistan: mummu sai Fanny-äidiltään kirjeen koululle sieltä leprasairaalasta, ja mummu kertoi, että opettaja antoi sen hänelle pihdeillä, peläten tietysti tautia. Voi vain kuvitella muiden lasten reaktioita... 

Mummulla ei ollut helppo elämä. Isästä ei tainnut olla näiden lasten huoltajaksi, sillä lapset lähetettiin kuka minnekin, Tyyne-mummu pikkupiiaksi Suttilaan. Fanny-äiti oli Kankaanpään tyttäriä, mutta tila oli ilmeisesti jo menetetty, joten sieltäkään ei apuja saanut. Suttilassa oli renkipoikana mummun tuleva aviomies Uuno Saranki (1901-1962), jonka kanssa syntyi 11 lasta. Ensimmäinen syntyi mummun ollessa 17-vuotias. 

Elämä oli hyvin niukkaa taloudellisesti, mutta viimeiset vuodet mummu eli kuitenkin kovin tyytyväisen oloisena Humppilassa, kun häntä poikkesin silloin tällöin katsomassa. Hautajaisissa kirkkoherra sanoi, että hän ei ole koskaan ennen siunannut ketään, jota kuusi omaa poikaa on kantamassa!

Tyynen ja Uunon lapsilla ei tietenkään ollut mahdollisuutta käydä oppikoulua, mutta ahkeria hyviä veronmaksajia heistä kaikista tuli. Elämä meni eteenpäin ja lapsenlapsissa sen sijaan on paljon ylioppilaita, maistereita ja jopa tohtori. Eli suvun tarina kertoo omaa mikrohistoriaansa suomalaisen yhteiskunnan hienosta kehityksestä kolmen sukupolven aikana.

Tyyne-mummun tarinan jälkeen palaan lähipäivinä kertomaan jälleen vanhoista vaatteista, ja siihen tarinaan liittyy Tyyne-mummun Alli-sisko 😀

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _  
4.8.2023
Eikö uuden lukuvuoden suunnittelu ala sillä, että miettii, mitä pistää päällensä ekana koulupäivänä 🤔
Jos ei ole helle, niin aloitan kouluvuoteni tällä Eila-äidin 1960-luvun neulepuserolla ja omalla 1990-luvun alun hameellani. Hellevaraus siksi, että jo aikaisemmin esittelemäni Vivaren #madeinfinland hame on 100 % villaa 😅

Äidin pusero on todella kauniin hennon sinivihreä, klassinen ja ajaton malliltaan. Muuta lappua en löytänyt kuin tuo kokolappu, mutta eipä siihen aikaan vaatekaupoissa ollut juuri muita kuin Suomessa tehtyjä. Facebookin puolella pusero tunnistettiin Silon tuotannoksi. 

Kaunis kaulakoru on muisto kesäkuun Gardan matkalta.
Mutta.... vielä on kesää jäljellä 🌞

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 
2.8.2023
Tällä kerralla vaateteemaa vain hipoen - eli hieman nuorison pukeutumisesta 1970-luvun puolivälissä. Mutta halusin tämänkin muiston ja kokemuksen saada tälle sivustolle talteen.

HURRIGANES SÄRKÄSSÄ 26.7.1975!

Hei Entiset Nuoret - kuinka moni teistä on ollut Hurriganesin keikalla? Siis sen alkuperäisen Hurriganesin, johon kuuluivat Remu, Cisse Häkkinen ja Ile Kallio ja/tai Albert Järvinen? 

Löysin vanhojen valokuvien joukosta vuonna 1975 (siis 48 vuotta sitten!) kirjoittamani aineen, jonka äitini on syystä tai toisesta säilyttänyt. Aineen otsikkona on "Unohtumaton hellepäivä", ja kerron siinä lauantaipäivästä 26.7.1975, jolloin pääsin ensimmäistä kertaa Särkkään, ja vieläpä katsomaan teini-ikäni suurinta idolia, Hurriganesia! Ile Kallio oli niiiin ihana 😍 Unohtumatonta on myös se hypnoottinen tunne tämän bändin esiintyessä...

Ainetta lukiessani pystyin hyvin eläytymään 13-vuotiaan Maritan mieleen, ja muistan hyvin elävästi sen jännityksen tunteen koko lauantaipäivän aina, kun olin menossa tansseihin. Pääsin näin nuorena Särkkään sen vuoksi, kun isä oli siellä järjestysmiehenä ja äiti talkootöissä ravintolan puolella. Kontrolli siis pelasi tehokkaasti 😂 Myöhemmin, kun rippikoulu oli käyty, pääsin myös Humppilan seurojentalolle katsomaan Hurriganesia. 

Kuvan Hurriganesin levyn sain joululahjaksi, ja toki sen paikka on nyt seinällä. Aineessa huvittaa monikin asia, mutta erityisesti tuo farkkupuku ja maininta, että "olin siis oikein pukeutunut". Voi sitä varhaisteinin epävarmuutta 🥰Niinhän se oli, nuoriso pukeutui aika yksioikoisesti farkkuun, merkki vain vaihteli. Beaver´s, Lee Cooper, Levi´s ja MicMac olivat suosituimmat. Muistan, kuinka nuorison pukeutumista verrattiin siihen aikaan kiinalaisten Mao-pukuun; Kiinassahan se oli ainoa sallittu vaate, tummansininen takki ja housut. Ihan kaikilla.

Nyt ei ole vaatekuvia, mutta kirjallinen paluu lähes 50 vuoden taakse.  Aineen arvosteli äidinkielen opettaja ja myöhempi kollegani Marja Kankaanpää. Tässä kirjoitukseni kirjoitusvirheineen, jos haluat lukea:

"Marita Heikkilä 20.8.1975 

Unohtumaton hellepäivä Heräsin sinä aamuna samaan aikaan kuten muina päivinä, siis 9.30. Oli kaunis päivä. Ajattelin, että tästä päivästä tulee unohtumaton. Niin kuin siitä tulikin. Huomasin olevani yksin kotona. Ihanaa! Pidän yksinäisyydestä ja kuinka ihanaa on olla rauhassa huoneessani. Silloin voi keskittyä paremmin tekemään kaikkea kivaa. Yksi kiva tekeminen on Hurricanesin levyjen kuuntelu. Tosiaan, melkein unohdin, että tänään on se päivä. Se päivä jolloin saan nähdä Hurricanesin esiintymässä Särkässä. Minua hiukan jännitti, sillä se oli ensimmäinen kerta kun pääsin tansseihin Särkkään. 

 No, iltaan on vielä pitkä aika, ajattelin, ehdin vielä tekemään vaikka mitä. Ensiksi menin pesemään pyykkiä, sillä farkut täytyi saada kuivaksi iltaan mennessä. Ja ne kestää kuivua, paksua kangasta kun on ne Lee Cooperit. Seuraava työ olisi sitten tukan kiertäminen rullille. Voi kun on kuuma! Toivon melkein sadetta. Tai kyllä sentään viileä tuulenhenkäys käy. En tahtoisi sadetta illaksi. Taas minua alkaa jännittää ilta. Ei, alkaa sataa! Kurjaa. 

Pian alkaa Nuorten Sävellahja. Ensin täytyy siivota ja nopeasti. Oma huoneeni on kunnossa. Nyt pian radion luo. Sitten muistan ettei sitä ohjelmaa tulekaan. Freelancerit ovat lakossa. Pettyneenä menen sohvalle lukemaan jotain aikakauslehteä. En kuitenkaan saanut luettua. Minua alkoi ilta jännittää vielä enemmän. En muista, kuinka moneen kertaan kiersin huoneet. Sitten muistin farkut. Ne olivat märät tietysti. Otin papiljotit pois päästäni ja aloin tehdä jonkinlaista kampausta. Farkutkin olivat kuivuneet siihen mennessä. Vielä hiukan luomi- ja ripsiväriä. Olin valmis. Sadekkin loppui yht`äkkiä kuin oli tullutkin. Kaikki oli taas hyvin. Isä ja äitikin olivat tulleet kotiin jo aikoja sitten. Olimme isän kanssa valmiit lähtemään. 

Särkässä oli paljon ihmisiä. Oli nuoria ja oli vanhoja. Melkein kaikilla nuorilla oli farkkupuku. Olin siis oikein pukeutunut. Hurricanes aloitti esiintymisensä noin 10.00. En muista tarkalleen, sillä päätin etten katso kelloon usein. Menin aivan eteen seisomaan. Kauheaa, kuinka täällä on paljon ihmisiä. Kaikki tunkevat eteen. Mutta pysyin päättäväisesti siinä paikassa missä olin. Täällä on kuuma! Hurricanes aloitti esiintymisensä. Ensin tuli Remu, "porukan pää", sitten Cisse ja viimeisenä Ile eli Cliff. Monet tytöt itkivät, joku makasi lattialla. En tiedä oliko hän pyörtynyt vai halusiko hän huomiota osakseen. Ovatko ihmiset tosiaan näin hulluja? Ihmismuuri vain kasvoi. Lähdin ulos. "Joko sä lähet pois", kuulin viereltäni. Heitimme siinä huulta ja lähdimme tanssimaan. Sitten olikin aika lähteä pois. 

 Se oli mielestäni unohtumaton hellepäivä, sillä toisten nuorten joukossa tunsin itseni vapaaksi."www.retro-ope.com#hurriganes #hurriganesofficial #ganes #crazydays #farkkupuku #1970s #ainekirjoitus

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 
19.7.2023
Retroilemassa Tertin kartanossa Mikkelissä viime viikonloppuna 🤩  Ihana ympäristö, ihana illallinen! Kuvat kertokoon paikan upeudesta! Mutta asiaan. Pusero on ohuttakin ohuempi Jil's -silkkipusero 1990-luvulta, #madeinfinland Ulvilan tehtaanmyymälästä. Silkin seitinohuus näkyy hyvin lähikuvissa. Etuosa on hauskasti liitetty yhteen kahdesta osasta, jotka asettuvat ristikkäin.

Valkoinen hame on ainoa second hand -ostokseni ikinä - omiakin vanhoja on riittämiin 😁 Katselin netistä, löytyisikö valkoista pliseerattua hametta, ja silmiin tuli toistuvasti tämä liehake, johon sitten kyllä ihastuin. Ostin tämän FinnKarelian #madeinfinland hamosen Suomimuodin lumoissa -myyjältä, ja hienossa kunnossahan se on!

#suomimuodinlumoissa kertoo näin: "Finn Karelia oli Orimattilassa vuonna 1945 perustetun Virke Oy:n vaatemerkki, joka tarjosi helppohoitoista, muodikkaita vaatteita kaikenkokoisille naisille ja miehille. Toiminta-ajatukseen kuului, että vaatteet valmistettiin langasta lähtien valmiiksi vaatteeksi omassa talossa huipputeknologiaa hyödyntäen." FinnKarelian toiminta loppui vuonna 2011.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _  
9.7.2023
Onko kukaan muu ollut koskaan Keihäsmatkoilla? Minä olen 😂 Reino-isä voitti Tampereella jossakin liikkeessä etelänmatkan, ja niin siinä kävi, että lähdimme Kanarialle koko perhe! Saattaa olla, että Keihäsmatkat oli jo mennyt Spiesin omistukseen, koska Keihäsmatkat meni konkurssiin juuri vuonna 1974. Me olimme matkalla huhtikuussa 1974. Kalevi Keihästä susiturkkeineen ei näkynyt 😉

Matkapalkinnon voitto tuntui siihen aikaan lottovoitolta, harva täällä maalla asuva oli käynyt etelänmatkalla. Kanarialla kävi lähinnä aikuiset, ja muistankin, kuinka hotellissamme pariskunnat katselivat meitä ihmetellen, ja joku sanoikin, että "niin, kai sitä tosiaan perheenkin kanssa voisi etelän lomalle tulla" 😁

Tällä kerralla vain hame on #madeinfinland, vanhaa Nansoa 1980-luvulta. Kaunis brodeerattu pusero ostettiin tuolta matkalta, Las Palmasista - eli se on jo melkein 50 vuotta vanha! En muista, paljonko käytin sitä 1970-luvulla, mutta se on säilynyt hyvänä ja nippanappa mahtuu päälle. Voisin vaikka taas pitääkin sitä!

Kanarialla kävimme kahdella retkellä, vuoristoretkellä ja saaren toisella puolella Maspalomasissa. Vanhassa kuvassa minulla on päälläni takuuvarma #madeinfinland, nimittäin keltaisen ihanan villatakin kutoi minulle Olavi-sedän Anja-vaimo! Se ei valitettavasti mahdu päälle 😥 

Vielä yksi muisto tuolta matkalta: katsoimme hotellin televisiosta, kun ABBA voitti Euroviisut Waterloollaan!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 
30.6.2023
Vaikka kirjat ja nainen ovat vanhoja, tällä kertaa mekko on kohtuullisen uusi: Marita Huurinaisen leninki on ehkä parin vuoden ikäinen. Tällä asulla siis Vanhan kirjallisuuden päivät -tapahtumassa Sastamalassa.

Luonto inspiroi tottakai taiteilijoita, mutta myös muodin tekijöitä. Kankaiden kuoseissa on viime aikoina näkynyt paljon ruusuja ym. kasvikuvioita. Tästä kankaasta minulle tulee mieleen koivun rungot. Ajaton kuosi ja leninki, varmasti pitkäikäinen käytössä 😃

Suosittelen muuten tätä tapahtumaa: mukavaa kierrellä ja katsella, ilman mitään markkinatouhua!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _  
22.6.2023
Vinttikammarin aarreaitasta olen esitellyt pääsääntöisesti 30-50 vuotta vanhoja retrovaatteitani, mutta kaivanpa nyt näytille "vasta" 10 vuotta vanhan leningin, koska se on #madeinfinland 🤩 Lena-tuotemerkkiä valmisti lahtelainen vuonna 1967 perustettu Soili-tuote.

Kymmenen vuoden takainen kuva, jossa käytän leninkiä, on otettu 8.6.2013 Herralassa. Kuvassa on mukana vielä Reino-isäkin.

Tänään teimme Petrin työpäivän päätteeksi treffit pappilan sillan pieleen, ja samalla reissulla kastelimme äidin ja isän haudalla kukat. Alunperin Punkalaitumenjoen ylittävä kävelysilta rakennettiin vuonna 1931. Minulla on sellainen selkeä muisto, että äidin kanssa kävelimme siltaa pitkin kohti pappilaa ja kirkkoherranvirastoa vuonna 1964 tai 1965 (olin siis max 4-vuotias!) ja poimin sillan pielestä valkovuokkoja, jotka annoin papille. Olisiko kirkkoherrana ollut jo Ilmo Vihervaara 🤔

Punkalaitumen äärimmäisen kaunis Suomen suurimpiin kuuluva puupappila on muuten myynnissä, kannattaa katsoa upeat kuvat!
Näissä maisemissa - hyvää juhannusta kaikille 😘

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _  
4.6.2023
Kaksi lumoavaa järveä - Pielinen ja Garda 🤩

Rasvatyynin Pielisen rannalla kihlauduimme 4.6.2013 Reino-isän ja Mannerheimin syntymäpäivänä, 29 asteen helteessä. Isä täytti tuolloin 86 vuotta, Mannerheim oli syntynyt 60 vuotta aikaisemmin.
Tänään 4.6.2023 juhlimme yhtä henkeäsalpaavan Garda-järven rannalla 10-vuotista kihlapäiväämme 😍 Kymmenen vuotta tuntuu kuluneen hujauksessa, mutta tässä iässä tuo aika jättää jälkensä, vaikka onkin ollut kaikin puolin hienoa aikaa elämässä.

"Vanhalle parille" sopii vanha sormuskin...  Kihlasormukseni on vintagea totta kai: Petrin Kaarina-mummin Carmosier-sormus, jonka hän sai mieheltään 1930-luvulla. Ajan saatossa rengasosa kului niin, että vuonna 1960 sormukseen tehtiin uusi varsinainen sormusosa Helsingissä Alppikullassa. Sinisafiiri-timantti-istutus on siis alkuperäinen.