Kevät 2023
26.5.2023
Mika ja Turkka Mali lauloivat vuonna 1978 Runkomäen iltamista. Runkomäki oli kuuluisa huvittelupaikka Tammelan Mustialassa. Taisi kerätä aikoinaan nuoria, mm. pumpulienkeleitä, Forssaa myöten. Joku Forssa-tietäjä saattaa kertoa, milloin näitä Wanhan Ajan iltamia pidettiin, jo 1920-30-luvuilla....?
Minä olin Runkomäen iltamissa vuonna 1991 tai 1992. Silloin Mustialan agrologi-opiskelijat järjestivät niitä. En kyllä muista, että soittiko siellä jokin bändi vai soitettiinko levyjä. Mutta sen muistan, että minulla oli päällä juuri tämä asu 🤩
Vihreä jakku on Malvatexin (pieni ompelimo Tampereella) ja hame on Arolan. Yli 30 vuoden jälkeen asu tällä viikolla myös töissä .
Tässä itse biisi:
Ja laulun sanoihin viitaten, en ollut tuolloin vanhapiika, vaikka olinkin pukeutunut kirkkaanvihreään 😁
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
20.5.2023
Retroa autoa myöten!
CoRollaattorin 25-vuotisjuhlakatsastus menestyksekkäästi suoritettu 🤩 Tosiaan, Reino-papalta ostettu Corolla on vuodelta 1998. Ostin sen meidän nuorison käyttöön, mutta siinä kävi niin, että annoin tyttärien käyttöön oman turvallisemman auton ja ajan itse vanhalla Rollalla. "Ittestä ei niin väliä" kuten Simo Salminen lauloi, toisessa yhteydessä. Leevit ja Jonnet ei muista😁
Kenen muun ego kestää ajaa 25 vuotta vanhalla autolla 😉
Auton lisäksi myös vanha hameeni on 1980- tai 1990-luvun retroa, Nanson #madeinfinland -tuotantoa. Muistaako joku Nanson tuntija tällaista OneOne -tuotetta?
Hameessa on kivat kaarevat taskut, näkyvät tarkemmin tuossa kuvassa. Hameeseen ei liity mitään ihmeitä muistoja, ihan arkihameena sitä aikoinaan käytin.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
12.5.2023
Tänään 12.5. vietetään Marimekko-päivää muotinäytöksineen, joten pitihän minunkin kaivaa esille JOKA-OPETTAJAN univormu Jokapoika-paita 😁 Vuosikymmenten ajan se on ollut monen open suosikkityöasu.
Jokapojan historiaa: "Vuokko Nurmesniemi suunnitteli Jokapoika-paidan vuonna 1956. Jokapoika-paita on yksinkertaistettu versio perinteisestä miesten kauluspaidasta, mutta siitä tuli heti suosittu vaate myös naisten keskuudessa." Design-museo.
Oma Jokapoikani on 1990-luvulta. Eivät nämä raitapaidat mitenkään naisellisia ole, mutta olen tykännyt niiden ennakkoluulottomasta värien yhdistelystä. Nuoruudessani ei ehdottomasti saanut yhdistää sinistä ja vihreää tai punaista ja pinkkiä, mutta kappas vaan - ne ovatkin aikas tehokkaita väriyhdistelmiä! Tämä Jokapoikani on lila-vihreä, ja yhdistämällä se mustaan tai valkoiseen, on kuin olisi taas uudet vaatteet uuteen vuodenaikaan!
Kalevala Korun olen saanut lapsiltani äitienpäivänä muutama vuosi sitten 😍
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
5.5.2023
Nyt on tyylipuhdasta ysäriä, eli Carissan jakku 1990-luvun alusta tai puolivälistä. Ajankohdan tiedän siitä, että Carissan tehtaanmyymälä oli juuri tuolloin siinä Ulvilan ja Porin rajalla, ja Aune-tädin kanssa siellä kävimme.
1990-luvun puolivälin jälkeen tulikin sitten tauko omille vaatehankinnoille, kun lapsoset syntyivät - kolme kahden vuoden sisällä😍
Carissasta en ole edelleenkään löytänyt mitään tietoa. Mutta jakussa on kaunis juhlava kuosi ja ysärille tyypilliset näyttävät napit sekä kauniit hihansuut. Tätä jakkua pidin sekä minä että Eila-äiti. Saatan ottaa sopivan tilaisuuden tullen taas käyttöön.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
28.4.2023
Nomen est omen - niin kuin äskettäin opimme historian tunnilla, kun vilkaisimme antiikin roomalaisten sanontoja. Toivottavasti edes "Carpe diem" jäi jonkun oppilaan mieleen ja elämänohjeeksi 😄
Nimi on enne myös tämän Ajattoman kauniin takin kohdalla! Takki on Eila-äidin, 1980-luvulla Ajattoman myymälästä Humppilasta ostettu. En muista äidin käyttäneen tätä paljoakaan, tosin olin jo muuttanut pois kotoa, joten ei meillä paljon yhteisiä menoja ollut siihen aikaan. Tätä takkia, jossa on kauniita yksityiskohtia, tulen todellakin käyttämään, on se niin AJATON!
Hame on jo aikaisemmin esittelemäni Tammi-tuotteen Retriikka-mallistoa, niin ikään 1980-luvulta. Pusero on Saint James, ostopaikkana Butiken på Landet Huittisista.
Niin.... In vino veritas -lausahdusta en heille opettanut 😁
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
23.4.2023
Tässä hamosessa on mielestäni hieman kansallispukuhenkeä, ja mikäs siinä, onhan se #madeinfinland 😊 Onko sitten sattumaa vai tosiaan kansallispuvuista haettu inspiraatiota.
Hame on Design-Tuotteen valmistama, oma hameeni 1980-luvun alkupuolelta, eli jo ainakin 40 vuotta vanha. Käytin sitä silloin sellaisen marjapuuron värisen neuleen kanssa, jossa oli venekaulus, kuten kuvankin puserossa, mutta se ei valitettavasti ole enää tallessa. Design-Tuote valmisti vaatteita vuosina 1966-91 mm. Kokkolassa.
Pusero on muutaman vuoden ikäinen, ei suomalainen. Kissakorun olen ostanut Kotorin kissakaupungista Montenegrosta. Se on kierrätysvetoketjuista tehty.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
15.4.2023
Muistatteko Kipparikvartetin? "Kauniin Veeran", "Putte Possun nimipäivät"? Entä Humppaveikot ja "Oi Odessa"? Kipparikvartetissa lauloivat mm. legendaariset Olavi Virta, Kauko Käyhkö ja Teijo Joutsela, joka lauloi myös Humppaveikoissa.
Jaa että miten edellämainittu liittyy vaatteisiin...? Löysin vinttikammarista Eila-äidin (1935-2007) hameen, mahdollisesti 1970-80-luvulta. Sen lapussa luki tietysti #madeinfinland , mutta sen lisäksi JOUTSELA. Minä tietysti googlaamaan, ja löytyikin mielenkiintoista tietoa:
Teijo Joutsela oli laulu-uransa tuotoilla jo 1950-luvulla ostanut Helsingistä pienen vaatevalmistamon, joka kasvoi hänen poikansa Tauno Joutselan johdolla huomattavaksi yritykseksi, ensin nimellä Joutsela & Kumpp. ja sitten Joutsela Muoti Oy." Liike lopetti vuonna 1998. Wikipedia
Klassisen kaunis musta hame on siis Joutsela Muodin valmistama, ja käyttöön todellakin tulee! Yksityiskohtana on taskujen kauniit reunukset. Käytin hametta myös töissä, ja yhdistin siihen jo aikaisemmin esittelemäni Jil's -puseron. Perfect match 👌
Enkö olekin ihan opettajan näköinen 😂
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
11.4.2023
Tulee mieleen laulu "Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa", kun katselee tuota vanhaa kuvaa, jossa olen lähdössä tansseihin! Vai pitäisikö ennemminkin lainata toista biisiä: "Nuoruus on nuoruuden tuhlaamista" 🤔 Ei vaan, nuoruudesta en kaipaa mitään muuta kuin notkeita niveliä ja kivutonta selkää. Ja ehkä uskoa rajattomaan aikaan.... Elämä on ihan hyvää kolotuksineen särkyineen juuri nyt 🤩
Vanha kuva vie huhtikuuhun 1982 ja olen tosiaan lähdössä tansseihin Leppihallille. Musta hame, jossa on pieniä niittejä, oli ehdottomasti suosikkivaatteeni tuolloin! Ilman tuota kuvaakin hameesta voi päätellä, että se on ainakin 1980-luvulta.... Nimittäin siinä lukee, että Made in WEST Germany! Käsi ylös, jos muistat, kun Berliinin muuri murtui 🙋♀️ Vuosi oli 1989 ja Saksat yhdistyivät v. 1990.
Mutta voihan vitalis - voimasana 1960-70-luvulta 😁 Puserosta olen leikannut niskalapun pois... Voisiko se olla Marimekkoa? Marimekolla oli aika "kovat" niskalaput, joten se on saattanut ärsyttää niskaa. Tätä puseroa pidin kyllä paljon, eikä se ole miksikään mennyt, eli voisi hyvinkin olla #madeinfinland Marimekkoa.
Vanhan kuvan kaunista kevättakkia ei ole enää tallessa, mutta muistan, että se ostettiin Humppilasta Ajattoman takkitehtaan tehtaanmyymälästä.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
5.4.2023
Eikös kaikki ylisuuri ole nyt muotia? No, on tai ei, niin kaivoin vintiltä kouluasuksi pellavatunikan, jota käytän toisessa kuvassa vuonna 1994 eli lähes 30 vuotta sitten. Valitettavasti tunikassa ei ole muuta kuin lappu, jossa sanotaan, että siinä on 55 % pellavaa ja 45 % puuvillaa, mutta ei valmistajaa. Ostin sen _muistaakseni_ Loimaalta Olgatar-nimisestä liikkeestä.
Hame on ihana rimpsuhelmainen Malvatex-tuotantoa Tampereelta. Koru on vuonna 2008 Tukholmasta ostettu Swarovski-💖
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
2.4.2023
Kun aamulla klo 6 oli pakkasta -20 astetta, niin voi vielä tehdä turkispostauksen - tosin kieli poskella, vaikka #madeinfinland -tuotteista on kyse :D Muistaako kukaan 1960-70-luvun vaihteessa lapsuuden/nuoruuden elänyt, millä nimellä kutsuttiin ensimmäisen kuvan turkislakkia? Sillä oli jokin oma nimi. Edit: Facebookissa joku muisti, että nämä olivat "koivistolaisia" ja juuri tuota nimitystä mielessäni hain. Ainakin täällä maaseutupitäjissä ne olivat suuressa huudossa, "kaikilla" piti olla tällainen hattu! Luulen, että itse olen ollut noin 10-vuotias, kun olen tuota hattua pitänyt.
Se on Fredriksonin hattu, ja Fredrikson tekee siis edelleen Suomessa hattuja. Luultavasti suurimmalla osalla on yo-lakki juuri #fredrikson -tuotantoa. Itse asiassa käytin tuota turkishattua viimeksi vuonna 2020: etäkouluaikana meidän luokka järjesti vappuhauskana Masked classmate -kisan, jossa jokainen oppilas ja myös ope pukeutui tuntemattomaksi ja antoi vihjeitä itsestään. Kuvat jaettiin OneDriven kautta, ja jokainen yritti arvata kuka kukin on. Kuvassa oma hahmoni, jossa käytin tuota karvahattua.
Toinen turkishattu on Reino-isäni, Salon lakkitehtaan tuotantoa ehkä 1980-luvulta. Juuri näin jossakin kuvan, jossa muotiguru Sami Sykkö käyttää samanlaista hattua. Että ajan hermolla tässä ollaan, vaikka tulee kyllä mieleen sekin, että kaikenlaista sitä tulee vintillä säilytettyä :-)
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
27.3.2023
Jaahas - se olis sitten kirjoitusten aika taas, nyt ja 43 vuotta sitten!
Kuvassa abi vuosimallia 1980, college-pusero, hame ja tapetti samat uudessa ja vanhassa kuvassa :-) Ja Dixie-puudelivainaa on vaihtunut kahteen kisuun!
Pusero on tilattu jo syksyllä 1979, kun abiturienttivuosi alkoi. Onkohan muilla meidän luokan oppilailla vielä tätä puseroa tallessa? Ja mahtaako Raumalla olla enää Kisapuku Oy:tä?
Tuo hame on muuten todellinen löytö tuolta vintiltä! Se on 100% villaa ja äärettömän kaunis erikoisine yksityiskohtineen. Laput on tallessa, mutta missään ei lue, minkä valmistajan se on, vain #madeinfinland. Outoa.
Onnea kaikille vuoden 2023 abeille yo-kisoihin!
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
21.3.2023
"Greetings from Russia" - sanoi Katri-tyttäreni, kun näki Eila-äidin vanhan turkishatun :D Ja kun siihen yhdistetään vielä minun 1970-luvun kukkahuivini, niin mielikuva on valmis!
Onneksi Venäjän reissut on jo tehty, eipä sinne enää ole mielenkiintoa mennä. Kävimme äidin kanssa Moskovassa vuonna 1974 ja huivi on siltä reissulta Berjozkasta eli turisteille tarkoitetusta valuuttakaupasta ostettu. Jossain vaiheessa nuo kukkahuivit oli muotia, ainakin täällä maaseudulla. Muistan, että pidin tuota huivia paljon, mutta oliko se oppikoulun vai lukion puolella, sitä en muista. Joka tapauksessa 1970-luvulla. Muistaako kukaan muu?
Johanna-tyttärelle Eila-mamman hopeakettu-hattu kyllä sopii! Hattu on todennäköisesti 1970-luvun alkupuolelta. Laput on leikattu jostain syystä irti, niin valmistaja ei ole tiedossa. Hattu on erinomaisessa kunnossa, vähän pidetty ja hyvin säilytetty, mutta eipä sille käyttöä taida olla. Todennäköisesti ei huivillekaan....
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
16.3.2023
Krimiturkkipostauksen jälkeen jatketaan edelleen vanhoilla talvitakeilla, ennen kuin kevät kokonaan katkaisee talvenselän. Turkista on tässäkin Eila-äidin 1960-luvun takissa. Erittäin hämärä muistikuvani 1960-70-luvun taitteesta: muistaisin äidin sanoneen, että kaulus on hyljettä. Voisiko se olla?
Takki on malliltaan hyvin kuuskytlukulainen, mutta päällä mielestäni ihan nätti. Jossakin tilanteessa voisin sitä jopa käyttää. Kuten kuvasta näkyy, se on ostettu "Tekstiilitalo Jokiselta", vuonna 1948 perustetusta liikkeestä Vammalassa. Joskus, kun varsinkin 1970-luvulla piti ostaa jotakin "parempaa päälle", kävimme äidin kanssa muotitalo Jokisella. Muutama vuosi sitten Jokisen osti Mirva Valin MODA Villa Forssasta. JOS taas muistan oikein, niin Mirva osti aikoinaan Kuusiston Leenalta Muoti-Leenan Forssassa (korjatkaa, jos muistan väärin), ja Leena taas perusti Muoti-Leenan alunperin Punkalaitumella. Muoti-Leena oli tunnettu tyylikkäistä vaatteista.
Takin lapussa lukee myös Master design sekä Finn-man, mutta niistä en löytänyt mitään tietoa.
Hattu on omani, tekijänä Muotiliike Maija Paju, vuosikymmeniä Tampereella palvellut hattukauppa.
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
11.3.2023
Voiko nykyään pitää turkkia? Ymmärrän, että nyt on _vaarallinen_ aihe, vaikka vaan vaatteista kirjoitan. Korostan, että JOKAISELLA SAA OLLA OMA VAKAUMUS JA MIELIPIDE tässä asiassa. Omani on se, että en osta enkä ole ostanut turkkia, mutta pidän kyllä tilaisuuden tullen näitä vintage-turkiksia, joita kaapissani jo on. Perustelen tätä postauksen lopussa, mutta ensin tämän turkin tarinaan.
Musta krimiturkki on Eila-äidin turkki, joka on ostettu 1960-luvulla Kestilän Pukimosta (1911-1988 Turku) ja tietenkin #madeinfinland. Se oli alunperin maxipituinen, mutta äiti lyhennytti sen myöhemmin 20 cm. Äiti piti turkkia vain tärkeissä juhlissa, ei missään nimessä kauppatakkina.
Tietoa krimiturkiksesta: "krimiturkin turkis on peräisin Krimin ja muualla Keski-Aasian alueella kasvatettavista karakul-lampaanturkiksesta. Turkis on erityisesti sen karitsan nahasta muokattu erittäin pienikiharainen turkislaji". Karitsan nahasta.... :-(
NO..... nyt en moralisoi, vaan pitää ajatella aikaa, jolloin turkki hankittiin. Jokainen, joka on elänyt 1960-70-luvuilla, tietää että turkki oli hienon naisen merkki, ja hieno nainen äitikin meidän kylällä oli. Minkkiturkkia taidettiin pitää "jokaisen" naisen unelmana. Turhapurot katsoneet muistavat, kuinka vuoristoneuvos Tuura palkkasi Rakastaja Nylkysen viettelemään Uunon vaimon, jotta pääsisi vävypojastaan eroon, mutta väärinkäsityksen vuoksi se olikin vuoristoneuvoksen oma vaimo, jolle Nylkynen osti viettelytarkoituksessa 100 000 markan minkkiturkin - "jokaisen naisen unelman" :D Vielä 1980-luvullakin Turhapurot, Sariolan kirjat ym. ovat sovinismissaan oman aikansa tuotteita ja sellaisina niitä kannattaa lempeästi ajatella.
Sitten syy siihen, miksi minusta on jopa eettistä käyttää näitä vintage-turkiksia, löytyy Outi Les Pyyn kirjoituksesta. Tässä otteita siitä:
"Jos jo olemassa olevan turkiksen hävittää vain pahasta mielestä eläinten vuoksi, se on valtavaa haaskausta sekä luonnonvarojen että eläinten puolesta."
"Vintageturkikset ovat arvokasta kotimaista ateljeetyötä ja näillä tekstileillä on arvoa, Myös turkkurin ammatti on hieno ja arvostettava kotimaisen käsityön ala. Haluaisin itse nähdä suomalaisen turkisosaamisen käsityöläisyyden, kiertotalouden ja vintageturkisten kärkimaanaja että alan kouluissa opetettaisiin myös enemmän uusiotuottamista turkisten kohdalla. Näen, että turkiksien ympärille voisi syntyä Suomessa paljon pienyrittäjyyttä, jos sille sallitaan edellytykset."
Koko kirjoitus täällä.
Mustaa hattua pidin 1990-luvun alkupuolella. Muistan todellakin ne lukuisat välituntivalvonnat, jolloin sitä pidin :-)
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _
2.3.2023
Hiihtoloma on puolivälissä, ja se on kulunut pääasiassa #mummihommia tehden. Nyt, kun olisin päässyt hiihtämään, niin iski kuumetauti :-( Toisaalta
a) opet sairastaa aina flunssat lomilla
b) hiihtokelit taisi toistaiseksi mennä.
Hiihtovaatteet olisi kyllä valmiina, nimittäin kaivoin vintiltä vähintään 30 vuotta vanhan #adidas -hiihtopuvun. Olen kerran ollut Huovinhiihdoissa Säkylässä, juurikin näihin aikoihin vuonna 1993, ja siis tässä hiihtopuvussa. Todennäköisesti hiihdin 20 km, en ehkä 30 kilometriä. Takki mahtuu reilusti päälle, mutta pukuun kuuluva haalariosa on "hivenen" tiukka. Molemmat osat ovat täysin kunnossa, vaikka pidin asua aikoinaan paljon hiihtäessä, minusta se oli tyylikäs asu. Huomion kiinnittää JÄLLEEN SE, ETTÄ ADIDAS OLI #madeinfinland !!