Kevät 2024

Reidaria vai turkoosia? Vai molempi parempi? Särestöniemen värit sointuvat tietysti hyvin ruskean kanssa, mutta kyllä turkoosi antaa tehokkaan kontrastin ruskeaan 🤩

Eli molempia puseroita voisi käyttää housupuvun kanssa, JOS pokka riittäisi... Löysin tämän - tietysti - sieltä vinttikammarista, mutta se onkin Reino-isän puku 1960-luvulta 🤭 Tuli vaan mieleen kokeilla sitä, ja onhan se korkokenkien kanssa ihan tyylikäs kokonaisuus!

Kun muutin takaisin lapsuudenkotiini, tyhjensin tuota vinttikammaria, ja vein ainakin 7-8 isän pukua 1970-90-luvuilta Forssan TexVexiin. Vaikka isä ei mikään virkamies tms. ollutkaan, äiti varmaan vaati, että puvut piti olla ajan tasalla 😄 Jätin vain tämän 1960-luvun puvun muistoksi, ja ehkä ajattelin, että joku tarvitsee sitä vielä vaikkapa naamiaispuvuksi 😁

Vanhassa perhekuvassa puku on isän päällä. Olen kuvassa 6-vuotias, joten kuva on otettu vuonna 1967. Puku on Kestilän tuotantoa. Kestilä toimi vuosina 1911-89 Turussa. Kestilän pukimosta enemmän täällä.

Reidar-malliston pusero on Jukka Puljujärven Hálo-tuotantoa ja turkoosi silkkipusero on Toijalassa vuosina 1948-90 toimineen Arolan kutomon. Oma vanha puseroni 1980-90- luvun taitteesta.

Niin.... voisihan sitä HARKITA, että joskus tätäkin asua käyttäisin ihan ihmisten ilmoilla...

6.5.2024
Marimekko juhlii näkyvästi tänä vuonna 60 vuotta täyttävää Unikko-kuosia. 

Juhlan kunniaksi otin vinttikammarista esiin meidän tyttöjen Unikko-takit 🤩 He pitivät niitä alakoulussa, eli takit ovat kohta 20 vuotta vanhoja! Ajan kulumista ihmetellessä ihmettelen myös sitä, kuinka nämä 140 cm -kokoiset takit ovat kuin pakasta vedettyjä, vaikka niitä on pesty ja pidetty! Valitettavasti en löytänyt yhtään kuvaa, jossa tyttärillä olisi nämä takit päällä. Keltainen takki on Johannan ja sininen Katrin 😍

"Maija Isola loi Unikko-kuvion, kuviosuunnittelun kansainvälisen ikonin, vuonna 1964. Marimekon perustaja Armi Ratia ajatteli, ettei kukkien todellista olemusta ole mahdollista vangita kuvioon. Tämän vuoksi Marimekon mallistoihin ei aiemmin kukkia kuulunut. Maija Isola suunnittelikin Unikko-kuvion pikemminkin abstraktiksi tulkinnaksi kuin fotorealistiseksi toisinnoksi kukkateemasta. Tänä päivänä Unikko on vahva ilon ja luovuuden symboli sekä tärkeä osa Marimekon designidentiteettiä." Marimekko.com

Maija Isolan jälkeen Unikosta on tehty uusia versioita, nämä Unikko-takit on suunnitellut Mika Piirainen. 

Eihän näitä raaski laittaa eteenpäin, odotellaan, jos vaikka jossain vaiheessa jälkikasvuni saisi jälkikasvua, joille Unikot sopisi ❤️

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 
29.4.2024
Valmiina vappuun? No ainakin ilmapallon osalta, muut vinttikammarista kaivetut vermeet kiikutan takaisin vintille odottamaan seuraavaa 50 vuotta 😊

Kevättakki on tietenkin Eila-äidin, mutta en kyllä osaa ajoittaa sitä.... Onkohan se 1950- vai 1960-luvulta? Tyyli voisi olla 1950-luvultakin. Takki on Master-tuotemerkin, tarkemmin sanottuna Kokkolan Kappatehdas Oy:n tuotantoa, joka käytti Master-tuotemerkkiä. Tehdas toimi vuosina 1938-1977. Monien vaiheiden jälkeen yritys lopetti Master-Coat -nimisenä vuonna 2001. Lisää tietoa TÄÄLLÄ.

GoGo-saapikkaita voisi kuvailla adjektiivilla "eeppiset", eikö vain 😁 Ne ovat myös äidin 1960-luvun lopulta. Minulla oli samanlaiset, mutta ne on varmaan kävelty loppuun. Muistan, että itse pidin niitä valkoisten mikroshortsien kanssa. Sellaiset tuli muotiin - silloin kovastikin paheksuttujen - Mary Quantin minihameiden myötä.

Kanteenmaan kansakoulusta tehtiin koko koulun ja perheiden retki Ahvenanmaalle 1960-70-luvun taitteessa. Muistan, kuinka äidillä ja minulla oli nuo samanlaiset GoGo-saapikkaat jalassa. Olimme niiiin tyylikkäitä 👌 Kävimme ainakin Kastelholman linnassa, hiidenkirnuja katsomassa ja mahdollisesti Maarianhaminan uimahallissa. Ja tietysti jo laivamatka oli elämys! Muistan myös, kuinka ensimmäisen kerran elämässäni näin keltavuokkoja! Ne olivat todella eksoottisia, sillä Kanteenmaassa ei niitä luonnonvaraisesti kasva.

Retken vuotta en kertakaikkiaan muista... jos joku on ollut samalla reissulla mukana, niin olisi kiva tietää!Iloista vappua kaikille! Go Go 🥂🤩🥂

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 
22.4.2024
Välillä muuta retroa kuin vaatteita:
Nukkuvatko peikot talviunta 🤔Nimittäin koko fauniperhe pöllähti yhtäkkiä tuolta vinttikammarista alakertaan, vaikka aamulla oli maa valkoisena! Sieltä kömpi Sumppi, Mini-Sumppi, Murri, Poppa, Peiko ja Hip.

Muistatteko vielä näitä ihastuttavia fauneja? Niitä valmisti Atelier Fauni.
"Atelier Fauni oli suomalainen taidekäsityöstudio, joka toimi Suomessa vuosina 1952–1971. Sen perustivat Naantalissa vuonna 1952 Helena Kuuskoski ja hänen miehensä, näyttelijä Martti Kuuskoski." Wikipedia

Seija-serkkuni asui 1960-luvulla Helsingissä, ja aina meille tullessaan hän toi tuliaisina näitä fauneja. Ne olivat kovasti mieluisia lahjoja, ja kyllä niillä sitten leikittiinkin paljon! Ihme, että ovat noinkin hyvässä kunnossa 🤭 Muistaakseni Osuuspankin säästölippaissa käytettiin myös näitä fauni-hahmoja. 

Faunien lisäksi meillä on kaksi isoa peikkoa, jotka on valmistanut Ruotulan nahkatuote/nahkatehdas Tampereelta. Tästä yrityksestä en löytänyt mitään tietoja. Isot peikot ovat luultavasti 1960-70-luvun taitteesta, myös Seijan tuomia tuliaislahjoja. Hattupäinen peikko on ompelutarvikesetti, sillä peikko on ontto ja hatun alla kolo ompelutarvikkeille sekä käpälissä paikat lankarullalle ja ilmeisesti saksille.

Peikot olivat vinttikammarin takahyllyllä siististi kenkälaatikossa; jo oli aikakin niiden herätä Ruususen unestaan 🤩

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 
14.4.2024
Kaikenlaisia aarteita tuolta vinttikammarista löytyykin: Made in Finland by Tampella * Design Marjatta Metsovaara * Gardenia 🤩 Sattumalta löysin myös vanhan valokuvan, jossa näkyy kulmaus juurikin tästä pöytäliinasta. Valokuvassa olen lukiolaisena Beavers-samettifarkuissa, eli kuva on arviolta vuosilta 1978-79. Eipä ole tapettejakaan vaihdettu liki 50 vuoteen 😄

Kävimme Eila-äidin kanssa silloin tällöin Urjalassa, jossa Metsovaaran kutomo sijaitsi. Sieltä tämäkin kangas on todennäköisesti ostettu, sillä äiti on itse käsin ommellut liinan päädyt. Tehdasrakennus, jossa Metsovaaran tehtaanmyymälä sijaitsi, on edelleen olemassa, siinä Kiimankulman tienhaarassa 😁 Samalla reissulla kävimme yleensä myös Nuutajärven lasitehtaalla.

Marjatta Metsovaara suunnitteli painokankaita myös Tampellalle, kuten tämän Gardenian. Lisää Metsovaarasta täällä: Metsovaara

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _  
4.4.2024
"Me ollaan Vorrsasta, Vorrsasta, Vorrsasta, Vorrsasta, Vorrsasta, Vorrsasta,
Niin Vorrsasta, Vorrsasta, Vorrsasta, Vorrsasta", lauloi Jope Ruonansuu aikoinaan.

Vaikka olen identiteetiltäni satakuntalainen, niin olen myös varttihämäläinen: Jokioisten Kuumassa syntyneen Aino-mummoni suku asui 1800-luvun puolivälissä Mikkolan torpassa, ihan siinä "Cumuluksen mäen" vieressä. Tästä päästäänkin jouhevasti tämänkertaisen leninkini tarinaan 😊

Upea sini-kultainen Omenankukkamekko on nimittäin Vorrsasta 😄
Näitä yksilöllisiä vaatteita valmistaa forssalainen Rykkeri idyllisessä vanhassa tehdaskiinteistössä. Näkemisen arvoinen paikka!

"Painamme kangasta Suomen ainoalla käsiteollisella laakapainolaitteistolla omaan Rykkeri-mallistoon ja asiakkaille.
Suunnittelemme, painamme sekä valmistamme tuotteet ja vaatteet pieninä sarjoina ja yksittäiskappaleina." www.rykkeri.fi

Vaikka vaatteita on kertynyt kuudelta vuosikymmeneltä yli oman tarpeen, haluan kuitenkin silloin tällöin omalta osaltani kannattaa näitä #madeinfinland vaatteenvalmistajia.

Niin, ja oikeastaan Jopen kuuluisi laulaa "MEI ollaan Vorrsasta...." 😁
PS. Klikkaa kuvat isoiksi!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 
24.3.2024
Huomaako, että vaatteiden ikäero on noin 60 vuotta? Nimittäin beige poolokauluspusero on Eila-äidin 1960-luvulta, oma pellavajakkuni on 1980-luvun lopulta ja villahame 2020-luvulta 😊

Poolo on tamperelaisen Pusakka Oy:n valmistama, mutta siitä en löytänyt mitään tietoa. Pellavajakun ostin niinikään Tampereelta, Muoti-Malviinasta, josta vihdoin löysin tiedon, että se on perustettu vuonna 1988. Liike toimi aikaisemmin nimellä Malvatex. Samassa liikkeessä kävin jo 1980-luvun alkupuolella. Sekä poolossa että jakussa on kaunis kaulus, ja jakussa tietty ajan mukaisesti muhkeat olkatoppaukset 🤭

Hame on kotimaisen Ril's -tuotemerkin, noin vuoden takaa. Tällä asukokonaisuudella töissä, ja edelleen aion käyttää!

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _  
17.3.2024
Talven taittuessa vielä yksi villainen tekele, noin 10 vuotta sitten virkkaamani liivihame. Lanka on Novitan Nalle-lankaa.
Novita Oy on suomalainen vuonna 1928 perustettu perheyritys, joka valmistaa käsityölankoja pääasiassa villasta ja muista luonnonkuiduista. (Wikipedia) 

Tämä "nurkasta nurkkaan" oli ihan hauska tehdä. Malli on ns. pikselivirkkausta, jota kutsutaan myös nimellä C2C.

Poolopusero on vanhaa #madeinfinland Nansoa, hyviä vaatekaapin peruspuseroita erivärisinä.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _  
10.3.2024
Tässä on sekä syksyn että kevään kuvasatoa - syksy 2023 ja kevät 1988 😁 Kevättä 2024 kohti mennään vauhdilla, ja silloin otan käyttöön tämän nahkatakkini.

Takki on erinomaisessa kunnossa, vaikka ahkeraan sitä pidinkin. En yhtään muista, mistä sen ostin, mutta se on R. Siipola Oy:n valmistama. Ainoa löytämäni tieto yrityksestä on, että sen kotipaikka on/oli Juuka.

Molemmissa ulkokuvissa minulla on sama Promisen #madeinfinland hame. Luulin, että se on 1990-luvulta, mutta kuva paljastaa sen edelliselle vuosikymmenelle. Lähikuvassa olemme ostamassa Olympus-kameraa Italian matkaa varten vuonna 1989. Tuo on aika kiva tukkatyyli... pitäisikö yrittää palata siihen 🤔

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 
1.3.2024
Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä, jotain.... eikun ei nämä olleetkaan häät, vaan MetsäGroupin 90-vuotisjuhlat eilen karkauspäivänä 29.2. 🥂Toki tällä arvokkaan sinisellä asulla voi juhlistaa myös uuden tasavallan presidentin Alexander Stubbin virkaanastujaisia tänään 1.3.2024!

Vanhaa on Promisen #madeinfinland hame, jota pidin 1990-luvun alkupuolella. "Uutta" on Joseph Ribkoff -pusero, tai siis minun mittapuullani uusi, vain viisi vuotta vanha. Tykkään kovasti näistä Ribkoffin vaatteista, jos pitää jotain uutta hankkia. Niissä on aikuisen naisen ajatonta tyyliä. Puseron kauniina juhlavana yksityiskohtana on sen selkäpuoli strassikoristeineen. Strassivyön ostin Tampereen kauppahallista 12 vuotta sitten, eli vuonna 2012.

Kysymykseen, missä Joseph Ribkoff -vaatteet tehdään, vastaan kummelimaisesti: Kanada!

Mukavat oli juhlat - kiitos #metsägroup ja onnea seuraavalle 90 vuodelle!
Sydämelliset onnittelut myös uudelle presidentille ja lämpimät kiitokset väistyvälle presidentille ❤️
PS. Jussi Halla-aho piti loistavan puheen presidentti Niinistölle, mainiten kauniisti myös rouva Jenni Haukion 👌