Kevät 2025

25.3.2025
Essukavalkadi jatkuu 😸 Nyt kuvissa ei ole mummon essut, vaan Eila-äidin 1960-70-luvuilla käyttämät essut. 

Tuohon aikaan käytiin paljon kylässä, ja äidillä oli aina tietysti pöytä koreana, täynnä monenmoista herkkua, oli sitten illanistujaiset ruoan&kahvin tai kahvikutsujen merkeissä. Essu kannatti olla suojana, kun ruokaa tai kahvin kanssa "kastettavaa" laittoi tarjolle. 

Keltakukallinen essu äidillä oli päällä, kun oli pienemmät kekkerit. Essu vaikuttaa ompelijan tekemältä, ei siis tehdastuotantoa, mutta tekijästä en tiedä 🤔 Kangas on joka tapauksessa kaunis! Joku voisi tietää suunnittelijan?

Arolan essu oli ns. parempi essu, eli juhlakäytössä, ja tietenkin #madeinfinland, Toijalassa tehty. 

Onkohan kylässä käynti katoavaa kansanperinnettä? Vaikuttaako työelämän vaativuus ja myös ruuhkavuosien kiireet, etenkin lasten kuljettaminen harrastuksiin, siihen että kyläily on vähentynyt? Mene ja tiedä.

_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 
11.3.2025
Monen monituista hyvää muistoa herättävät nämä kuvat, jotka liittyvät kaikki toisiinsa!
Aloitan taulusta. Viime kesä/heinäkuun vaihteessa oli kuntosali KKGymin avoimet ovet -tapahtuma. Kuntosali sijaitsee vanhan yläasteen ja lukion tiloissa. Koulu oli oma opinahjoni vuosina 1972-80 ja työpaikkani 1988-2001. Kysyin kuntosalin toiselta yrittäjältä ja koulun omistajalta, joka sattuu olemaan myös vävypoikani 😀, että voiko käydä fiilistelemässä koulun jo tyhjennetyissä tiloissa. Niinpä kiersin Villen ja Johannan kanssa koulua. Hauskaa oli nähdä yli 20 vuoden jälkeen luokkatiloja, joissa opetin historiaa ja yhteiskuntaoppia. Luokkahuoneilla oli omat nimet, kuten Seurahuone ja Kitula 😄

Opettajainhuoneessa heti silmiin tuli flash back 1980-90-luvuilta: kuka istui missäkin paikassa - ja opettajilla todellakin on omat vakiintuneet istumapaikkansa, vaikka joskus muuta väitetään 😄 Samassa huomasin taulun, joka oli lattialla, kehykset osittain rikki. Se oli juurikin tuo kuvassa oleva Koli-aiheinen taulu, joka opettajainhuoneessa oli minun paikkaani vastapäätä, eli ihan silmieni edessä vuosikaudet!

Taulun "alapuolella" istui ihana Välimäen kollegapariskunta, ja Ritva oli myös oma käsityönopettajani ja luokanvalvojani. Ritva ja Heikki olivat todella sydämensivistyneitä kollegoita, nyt jo valitettavasti poisnukkuneita. Toivottavasti ketään ei loukkaa, että julkaisen tämän 1990-luvun alkupuolella otetun kuvan. Muistan, kuinka koulukuvauspäivänä yhtäkkiä meille tuli mieleen, että otetaanpas kaverikuva 😄 Olen rajannut kolmannen open kuvasta pois, koska häneltä ei ole lupaa.

Tähän kuvaan liittyy tietysti myös vaatepäivitys: kuvan pehmeä velour-neule on #madeinfinland Selma-neule yli 30 vuoden takaa. Selma Toivonen perusti yrityksen vuonna 1910 Mäntsälään, mutta myöhemmin kutomo toimi Lahdessa (lähde: Kansakunnan vaatettajat -kirja).

Tuosta taulusta vielä. Korjautin lohjenneen kehyksen Huittisissa Kehyskammarissa. Taulu on nyt pelastettuna ja lainassa seinälläni, mutta se on tietysti korvamerkitty Johannalle ja Villelle, saavat sen kun haluavat. Sen takana on teksti:

"Apteekkari Artturi Ruohiston muistoksi Punkalaitumen Yhteiskoululle v. 1953. Helmi Ruohisto". Taiteilijan nimestä en saa selvää, mutta taululla on itselleni tunnearvoa, siksi se kannatti kunnostaa 💖